Kevät on minulle yllättävänkin ahdistavaa aikaa. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että lukuvuosien paineet tuntuvat kasaantuvan loppuhetkille, pitäisi olla iloinen kun aurinko paistaa, pitäisi olla työpaikka tiedossa kesäksi jnejnejne. Mutta tämän kevään soppaan on sekoitettu nyt myös erästä hyvin äänekästä nisäkästä joka kaipaisi mielellään tumman, rikkaan ja urheilullisen poikaystävän. Enkä puhu Katrinista vaan tästä meidän nelijalkaisesta tuholaisesta. Rakastamme Mitsua, mutta emme rakasta hänen lauluääntään.
Noh. Jahka on leikkaamiseen varattu budjetti kassassa, helpottuvat Mitsun paineet mukavasti. Ei oo kiva kun panettaa, muttei asialle voi(tai ymmärrä) tehdä mitään.
Näistäkin whineistä huolimatta, hyvää kevättä kaikille!
PS. Kyllä tää tästä!
-Aleksi
